Yleinen

Feliz Ano ! Still alive !

07.01.2014, lavidaenlospirules

Hyvää Uutta Vuotta kaikille sinne ! Taas on kerenny käyä vaikka ja mitä joten alotellaanpa tuolta joulukuun alusta. Sillon suuntasin siis vesipelastuskurssille muiden työkavereiden kanssa ja odotettavasti olin aika pihalla.. no ainakin muilla tuntu olevan hauskaa kaikkien väärinkäsityksien sattuessa. Kurssille osallistu kaikki meijän alueen kilpailevat firmat ja olin oikeestaan vähän yllättyny miten kaikki oli niin hyvää pataa keskenään, mutta täällä se homma toimii ilmeisesti niin..tai no ainakin melkein. Maanantaina alotettiin kurssi meijän omassa ”viidakkokylässä” missä aina yleensä asiakkaitamme majotetaan bambumajoissa. Maanantain jälkeen jatkettiin toisessa naapurifirman vastaavanlaisessa kylässä loppupäivät kurssia ilman yhden firman edustajia. Mietin tätä vaihtoa vähän, mutta yleensä en rupee kyseenalaistamaa meksikolaisen päätöksiä joten menin ihan vaan kiltisti massan mukana.

Vähä aika sitten selvis kuitenkin, että miks tää vaihto tehtiin, jothtu siitä, että meijän pomo ja toisen firman pomo on aikoinaan perustanu sen toisen firman yhessä ja sitten se toinen jotenkin vähän sekos joten meijän pomo otti hatkat ja suurimman osan työntekijöistä ja perusti RutaMexicon. Nyt sitte kurssin alussa tää toinen pomo oli havainnu skarpisti, että meillä työskentelee suomalainen ja argentiinalainen, joten hän päätti marssia paikallisen sanomalehden juttusille ja ilmottaa koko kylälle, että RutaHuasteca käyttää laitonta työvoimaa..Omalla kohalla se ei ihan niin mee kun ilmasiks harjottelijan tittelissä täällä heilun, mutta toi Argentiinan kaveri Franco ois ilmeisesti jotai seurauksia voinu saada. Mutta ilmeisesti tääkin asia kuitattiin hyvin meksikolaiseen tapaan ja kenenkää ei kai pitäis olla vaikeuksissa tällä hetkellä. Oonpaha vähäsen ees julkkis 😀 Nyt on siis kurssi suoritettu hyväksytysti ja diplomi seinällä..ihmettelen kyllä vieläkin että miten ne ikinä päästi miut siitä läpi, mutta uskon että tällä kertaa vaalee tukka ja skandinaavinen hymy autto aika paljon asiaa 😀

Kurssin jälkeen suunnattiin Pauliinan kanssa biitsille kohti Puerto Vallartaa. Saatiin myös yks lontoolaismadame kanssamme ja kierreltiin Puerto Vallartan aluetta muutamat päivät. Käytiin perusturistiristeilyllä Islas Marietaksella snorklaamassa ja näkemässä delfiineitä ja valaita. Meno matka oli aikamoista höykkyytystä ja valehtelemata n. joka kolmas vietti matkansa purjoten. Ite en ihan siihen asti päässy, mutta vastaavaa oloo en oo kyllä vähään aikaa kokenu. Muutaman päivän jälkeen meijän lontoolaisvahvitus palas takasi kotimaahan ja jatkettiin ton oululaisen kanssa lepposii lomapäiviä ja suunnattiin tunnin päähän surffibiitsille Sayulitaan. Oli muuten ihan mahottoman kiva paikka. Tosi pieni ja kaikki oli sellasta oman näköstä ja jengi oli rentoo. Koko kylästä ei löytyny yhtäkään ketjuraflaa tai liikettä ja hirveesti paljon oli tarjolla kivoja käsitöitä. Löytypä sieltä myös sen nimiset firmat kun Sininen-surf shop ja Aurinko-bungalows majotuspalvelu. Syy näihin suomalaisnimityksiin löyty siitä, että rannalla oli yks surffiliike –ja koulu jonka omistajat suomalais-meksikolais pariskunta. Olinki vähä ihmeissäni ku maanantaina menin yksikseni sinne takas Pauliinan jo poistuttua Cancunin rannoille ja sellanen nuori meksikolaisen näkönen surffikundi tuli sanoo espanjaks, että näytätäpä muuten suomalaiselta..sen jälkeen käytiinkin sitten keskustelu sujuvasti suomeksi ja selvis että tää äijä oli surffikoulunomistajien poika ja tullu tyttöystävänsä kanssa auttaan vanhempiaan näitten liikkeiden pystyssä pitämisessä. Pieni on maailma. Viimenen päivä Puerto Vallartassa vietettiin Yelapan viidakossa. Meijän hostellin työntekijä hehkutti sitä paikkaa niin mahottomasti, että lähettiinpä sinne sitten käymään. Kyseessä ei ollu saari, mutta paikalle pääs ainoastaan tunnin vesimatkan jälkeen. Siellä odotti sellane pienen pieni kylä, missä asu jokusen sata ihmistä, oli yks hotelli ja pari rantaravintolaa ja koulu. Ja autoja ei tietenkään ollu, joten ihmiset taitto matkaa mönkkäreillä tai hevosilla tietenkin.

Puerto Vallarta reissun jälkeen palasin hyiseen Queretaroon ihan yksikseni ja tietosena siitä, että todennäkösesti täällä ei ihan hirveesti enää kanssaopiskelijoita ole, kun kaikki karkaslomien viettoon, joko Eurooppaan, etelän biitseille tai kotikaupuneihinsa Meksikossa. Parit ekat päivät taisin vaa pyöritellä peukaloita, mutta sitten alko löytymään muutamia kohtalontovereita ja saatiin aikaa kulumaan yhdessä. Jouluks ja synttäreiks en tehny juuri suurempia suunnitelmia, mutta synttäripäivän iltana rupesin kuitenkin pitää itteeni ihan liian luuserina..ja vanhana istuakseni ainoastaan kotona, joten vinkkasin asiasta vähän eräälle meksikolaiselle kaverilleni, kuka järkkäs oikein kivan synttäri-illallisen tuolla  järven rannalla. Selvispä muuten samalla, että Queretarosta löytyy järvi ! Jouluna istuttiin iltaa saksalaisen Silvian kanssa meillä ja yritettiin luoda jonkuun tyyppistä suomisaksamexico-joulutunnelmaa.. no sepä oli sitten loppupeleissä sitä, että syötiin guacamolea, angrybirds-karkkeja ja kindereitä 😀 ei ehkä ihan huikein jouluaatto 4-ever, mutta kuulin vähän huhuja, että tänä vuonna Suomessakin on ollu joulufiilis hieman hakusessa ni menköön nyt sitten noin.tuleehan se joka vuos uudestaan.

Joulupäivänä otin bussin Tolucaan, josta starttasi firman bussi kohti Chiapasiin. Chiapas on yks meksikon köyhimmistä alueista tuolla etelän suunnilla, ja saavuttiin sinne sellasen 16 h bussimatkustamisen jälkeen. Viiden päivän ajan kierrettiin viidakoita, vesiputouksia ja käytiin kattomassa mayojen rakennelmia vuosien takaa. Yhtenä päivä käytiin kanjonilla näkemässä krokoja ja  apinoita. Krokot oli kyllä mahottoman pelottavia, varsinkin kun mentiin ihan liian lähelle niitä ja jotkut halus vielä työntää käsiään veteen saadakseen houkuteltua niitä vielä vähän lähemmäks HUI ! Melkein vierailin myös Guatemalassa..tai no olin rajajoella eli siitä ois ollu 5m hyppy Guatemalan puolelle, mutta tällä kertaa ei sitä lähdetty toteuttaa. San Cristobalin maaginen kaupunki oli viimeisin kohde ja sieltä palattiin takas kotiin..älyttömän pitkän bussimatkan jälkeen taasen. Tosin siinä jossain vaiheessa pääsin taas tekemisiin virkavallan kanssa, kun meijän bussi pysäytettiin ja joukosta löytyki yks vvähän odotettuu vaaleempi tyttönen. Ongelma meinas muodostuu siitä, että en ollu ottanu maahantulokaavakettani mukaan, ihan vaan siitä syystä, että meille alussa yliopistolta sanottiin, että riittää varsin hyvin kun on passi messissä. Herra virkailijaa tää ei miellyttäny joten sain kuulla pitkän puhuttelun vähän kaikesta, lopulta se kuiteki sano, että hyvää matkaa, joten ennyt sit taas tiiä mikähän hnen pointti oli..kai se halus näyttää  että kyllä meillä täällä meksikossa otetaan asiat tosissaan.. ketähän se yritti kusettaa ?

Vihdoin kaikkien viidakkokokemuksien jälkeen palasin kotiin. Ajatus omasta sängystä, kuumasta suihkusta ja toimivasta pikkulämpöpatteristani tuntu mahottoman hyvältä. Palasin kuitenkin aika äkkiä takasi maan pinnalle ku oven avatessani valot ei vaan syttyny.. eikä toisetkaan, eikä mikään muukaan sähköllä toimiva asia meijän talossa. Jääkaapista tuli myös vähä eriskummallinen tuoksahdus. Aika äkkiä laskin yks yhtee, että meillä on jäänyt sähköt maksamatta. Hiljaa mielessäni olin heti syyttelemässä kämppistäni, mutta kun hänelläkäänei ollu tietoa asiasta tultiin siihe tulokseen, että lasku ei koskaan ennättäny meijän asunnolle asti. Tai saatto ennättää, mutta mitään postilaatikoitahan täällä ei ole ni se on voinut osta oven edestä lähtee ihan mihin vaan, josse ylipäätään on koskaan tullu perille. Sitten lähdin sähkölaitokselle laskun maksuun, mutta eipä se ollu uuden vuoden kunniaks auki seuraavina kolmena päivänä. Aattelin, että sujuuha se elämä ilman sähköäki, jos en niin hirveesti vietä aikaa iltasin täällä asunnolla. Seuraavana päivänä tyhjeni kuitenki vesisäiliö (koska pumppu toimii sähköllä) joten elämä alko käydä vähän turhaan haastavaks ja vietin pari seuraavaa päivää italialaisen vaihtaritytön nurkissa. Tänä aamuna sama italiatar otti suunnaks kotoisen Veronan, joten tässä täytyy vissii tosissaan ryhtyy sosiaaliseks ja alottaa hengailu noitten uusien vaihtareitten kanssa. Onneks meksikolaiset kaverit on palaamassa pian myös, kun maanantaina jatkuu opintie. Ainii vihdoin sain sähkön ja veden toimimaan, joten palasin iloisena kotiin, mutta samaan syssyyn loppu kaasu, jolla toimii hella ja lämmitetään vesi, joten sitä tilausta sain sitten ootella viikon lopun yli. Nyt alkaa elämä olla vihdoin vähä niiku normaaleilla kantimilla..tai no niin normaaleilla ku se Meksikossa voi olla..

Nii ja tosiaan pääsin tässä vierailemaan presidentin tyttären lääkärin vastaanotolla myöskin parisen päivää sitten 😀 Puerto Vallartan reissulla sain jonkun ihan älyttömän ihottuman ilmeisesti auringosta, joten viimesimmät viikot oonki sitten lähinnä raapinu itteeni verille öisin. Kolmen viikon jälkeen ikäänku kyllästyin, joten päätin ettii lääkärin käsiini.. ja tällä kertaa sellasen kuka saattais vaikka tietää jostain jotain.. meni vähän luotto tohon yliopiston omaan lääkäriin. Sattumalta kaverini setä työskentelee yksityisellä dermatologina, joten sieltä järjesty aika nopeesti ja oli vielä mahottoman mukava setäki. Sain lääkitykset, voiteet ja saippuat kohilleen ja ainakin tällä hetkellä näyttää ihan lupaavalta. Nyt alan pakkailemaan kasseja ja suuntaan bussilla kohti aina niin ihania firman poikia Ciudad Vallesiin. Siellä vietän pari päivää ja siitä lähetään koko köörin voimin Vera Cruzin rannoille. Lauantaina on meijän työkaverin kajakointikisat minne mennään kannustusjoukoiks ja sen jälkeen muut jää parin viikon reenileirille harjottelemaa koskenlaskunohjausta ja muita aktiviteetteja. Ite joudun sunnuntaina palaamaan takas, tänne niin oon sitten reippaana koululaisena maanantaina alottamassa vihonviimesintäni lukukauttaa Laurean/Tec De Monterreyn kirjoilla.


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *