27.10.2013
Noniin nyt on peli menetetty ”kirjotan kerran viikossa” –tavotteen osalta ihan täysin. Onneks Soffi muistutteli tai muute en ois muistanu varmasti tätäkään päivitystä pykästä. Viime kirjottelut jäi Guanajuaton reissun suunnitelmiin ja jopa toteutettiinkin kyseinen retki. Lähettiin Joen, Svenjan ja Pautskin kanssa matkaan sunnuntaiaamupäivällä ja tehtiin päivän reissu, illaksi kotiin. Guanajuatossa on aina lokakuussa kolmen viikon festarit, joita kaikki oli liekittäny ihan hirveesti. Mentiin päiväseltään, joten ehkä se suurin juhlahumu jäi kokematta, mutta vilinää ja vilskettä riitti kyllä siitä huolimatta. Guanajuato oli ihan kivan olonen paikka, mutta oltiin nähty kaikki about puolessa tunnissa, eli mikään maailman suurin mesta ei ollu kyseessä. Ainii ja käytiin pusucornerissa! En muista enää mikä tarina sillä paikalla oli taustalla, mut jokseenki se oli aika sellanen Romeo&Julia –henkinen mesta ja kaikki turistit kävi ottamassa pusukuvia siellä.
Reissun jälkeen menin käytännössä pakotettuna lääkäriin kun kenenkään mielestä ei ollu enää normaalia potee flunssaa kuudetta viikkoa. Saatoin myös ihan vähän kuulostaa keuhkoahtaumapotilaalta. Meninpä sitten kolmatta kertaa vastaanotolle ja tällä kertaa pääsin ihan oikeen tohtorin käsittelyyn. Aiemmat kerrat luulin olleeni lääkärin vastaanotolla myöskin, mutta nyt selvis että ne oli kai jotai hoitsuja tai mitä liekään. Ja lääkärin mukaan ne oli määräilly ihan liian mietoja lääkkeitä..ja vissiin vähän väärin oireisiinki. Setä tohtori määräs sitten ihan urakalla yhet antibiootit, jotkut randomlääkket ja rokotukset kolmelle päivälle. Kävin viidessä eri apteekissa, mutta rokotuksia ei löytyny. Muut lääkkeet kyllä, joten alotin saman tien syödä niitä. Niistäpä ei hirveesti mitään hyvää seurannu ja tulin vaa entistä kipeemmäks. Parin päivän päästä googlettelin kyseisiä nappeja ja selvitin, että toinen on keuhkoputkentulehdukseen (mitä en potenu) ja toinen oli sellane lääke mitä ei oo vuosikausiin saanu Suomessa eikä oikein muuallakaan Euroopassa käyttää. Päätin sitten lopettaa niitten lääkkeitten ottamisen siihen paikkaa. Ja aloin myös tuntee pikkuhiljaa oloni paremmaks. En kyllä tiiä johtuko se lääkkeitten lopettamisesta vaiko siitä, että pääsin taas haistelemaan raitista viidakkoilmaa työreissulla.
Viime viikonloppu oli siis Huasteca Potosina viikonloppu toistamiseen ja tällä kertaa asiakasryhmänä oli meijän koulun vaihtarit. Tällä kertaa päästiin tekee aktiviteettejakin sateesta huolimatta. Ekana päivänä laskettiin koskea ja tokana päivänä oltiin vesiputouksilla hyppimässä ja köysiliukua tekemässä. Kuukauden päästä suuntaan taas samaiseen paikkaan kun pitkä viikonloppu koittaa kuun puolessa välissä. Olin jo jossain vaiheessa sitä mieltä, että teen 2. harjotteluni toisessa yrityksessä kun välillä tää on sangen haastavaa ja hankalaa ku hoidan yksikseni näitä Queretaron pään asioita ja muut työntekijät sijaitsee monien tuntien päässä. Nii ja se kielitaitokin vois helpottaa asioita kovin. Mutta viikonlopun jälkeen oon taas vahvasti sitä mieltä, etten voi noita mussukoita hylätä vielä vuoden vaihteen jälkeen ollenkaan. Ne on vaan niin huippuja!
Meille on myös tullut tänne talvi. Oon viime viikon kulkenu pipo syvällä päässä ja kotivaatetus on ollu hyvin runsas. Ulkoilma ei sinänsä oo ihan mikään jäätävä, mutta normaalia alempi kuitenkin ja sitten tää meijän pohjakerroksen asunto vetää celciukset aika alas. Voijaan siis mennä ulos lämmittelemää, jos kotona tulee kylmä. Ens viikolle on luvassa työhommia ihan jonkin verran ja viikonloppuna saatan suunnata Vera Cruziin työkaveria moikkaamaan. Ja kuukauden päästä loppuu koulu! Sitten onkin aikaa hengata koko joulukuus ties missä. Sen verran tiedän tässä vaiheessa, että 25.-30.12 ollaan työreissulla Chiapasissa. Sen jälkeen täytyy varmaan poistuu hetkeksi maasta, että saan lisää päiviä viisumiini.