Perdoname nyt on päässy kuukaus vierähtämään ilman sen kummempia päivittelyjä. Tähän kuukauteen onkin mahtunu monenmoista ja vihdoin viimein tunti sitten alotin joululoman. No opintojen puolesta ainakin. Työrintaman lomailuista en niin hirveesti tiedä kun kukaan ei oo kertonu, mutta eipä sen niin väliä kun noi työreissut on ikäänku lomailua.. Ei sen takia, että siellä vedettäis lonkkaa vaan sen puolesta, että työkaverit on niin rentoja että niitten seurassa voi olla kun yhtä hymyä vaan. Itse asiassa lonkan veto oli kaukana kun viimeeksi vietin viidakkoviikonloppua Huastecassa. Neljän yön aikana meille tarjottiin mahdollisuutta nukkua yhteensä n. 9 tuntia. Voin kertoo että oli muuten väsyny finlandesa viikonlopun jälkeen, varsinkin kun koko viikonlopun kommunikointi hoidettiin espanjaksi ja ymmärrykseni taso ei oo ihan vielä niin huipussaan, ettenkö siitä hulluna rasittuis.
Jos oikein muistan niin tän kuukauden aikana oon käyny viikonloppureissuilla Tolantongossa, Mexico Cityssä ja Huastecassa. Liikaa ei oo siis viikonloppuja Queretarossa vietetty, mutta eipä sen niin väliä kun mukavampiakin paikkoja löytyy. Tolantongo on n. 3 tunnin päässä aikamoisen huikee paikka. Sellasen vuoriston pohjalle joen varteen vesiputousten ääreen on rakennettu resort, jossa voi nautiskella elämästä lämpimissä luonnonvesialtaissa. Lähdettiin matkaan Pauliinan ja Joen kanssa ja mitään majapaikkavarauksiahan meillä ei ollut, joten tietenkin perille päästessämme meille kerrottiin, että hotelli on täynnä. Eipä siinä sitten kun kokeilemaan meksikolaista vieraanvaraisuutta ja lähettiin kyseleen lähialueen taloista, josko joku haluais majottaa meidät. Toinen talo melkein tärppäs, mutta ei ihan kuitenkaan. Onneks talonväellä sattu asumaan serkut lähistöllä, joilta löyty huone. Vähän ehkä jännitti mennä täysin rändömiin taloon täysin rändömissä paikassa, mutta loppupeleissä perhe paljastu oikein mukavaks. Isäntä saatto olla jonkin asteinen hullu, mutta ihan hauska sellanen, varsinkin muutaman tequilan jälkeen…
Seuraavana päivänä käytiin ihastelemassa vesiputouksia ja uskaltauduttiinpa vaijeriliukua kokeilemaan myös. Barbadoksella olin kokeillu samaista actionia, joten oma pelkokertoimeni ei ollu ihan yhtä korkeella ku kanssamatkaajieni, mutta radalle päästessä alko vähän puntti tutista. Vauhti oli sangen kova ja mentiin aika korkeella. Vaijerin pituus oli myös 700m ja jarrutusmenetelmät vähintäänkin mielenkiintoset. Saatoin päästää korkeita neitimäisiä kiljahduksia, mutta liukujen jälkee oli kyllä oikein hyvät adrenaliinitäpinät päällä. Sitten lähettii altaisiin lilluttelemaan ja muutamaks tunniks ennen kotimaatkaa.
Mexico Cityssä vietettiin kolme päivää Pauliinan kanssa isänpäiväviikonloppuna. Kierrettin aika perusturistikohteet ja yksi päivä vietettiin aika pitkälti hop-on-hop-off-bussissa. Suunnitelmissa oli myös käydä tarkastamassa yks paikallinen outlet-ostari. Kyseisissä paikoissa viihdyn tunnetusti aika hyvin ja poistun köyhänä. No Mexico Cityn ostarille pääsemistä autottomille henkilöille ei oltu tehtykään ihan helpoimmaksi mahdolliseksi ja hostelliltakin kerrottiin ohjeistuksen jälkeen, että teijän ei kannata sinne kyllä suunnata omin päin jos ette halua tulla ryöstetyiksi. Skipattiin siis ostari, mutta saatiin kyllä aikaa ja rahaa kulumaan shoppailukadulla ihan muutenkin. Ja pakollisena kulttuuriosiona vierailtiin Frida Kahlon museossa sekä antropologian museossa.
Viimesin vierailuni Huastecassa oli pari viikkoa sitten ja taas oli yhtä kivaa ku aina ennenkin. Nyt jopa pystyin käymään jonkunlaisia keskusteluja työkavereitteni kanssa kielitaidon vähän kehittyessä. Pääsin myös tekemään itse toimintaa ja olin vastaanottamassa ja ohjeistamassa köysilaskeutujia. Aiemmin olin tehnyt 8 m köysilaskeutumisen, mutta tällä kertaa oltiinkin vähän korkeammalla. Ihan vähän saatto jännittää kun laitoin valjaat päälle ja kurkistin alaspäin 50 metrisen vesiputouksen päältä.. Eipä siinä sitten ollu vaihtoehtoja ku laskeutua alas mukisematta. Aktiviteettioppaan ei passaa jänistää tollasissa tilanteissa! Meillä oli älyttömästi asiakkaita viikonlopun aikana. Lähinnä opiskelijaryhmiä vähän sieltä sun täältä. Olin myös tosi suosittu valokuvauksen kohde viikonlopun aikana 😀
Haikein mielin jätin Ciudad Vallesin maanatai-iltana ja hyppäsin bussiin kohti Queretaroa. Yleensä en tykkää yön yli matkustuksista yhtään, kun en oo oikein hyvä bussissa nukkuja, mutta tällä kertaa vedin koko reissun täysin nuijanukutuksessa. Onneks sentään heräsin omalla asemalla. Pojat kerto myös että joulukuussa järjestetään viiden päivän mittainen Open Water Rescue course, jonne voisin tulla mukaan. Emmin vähän aikaan, koska kurssi pidetään espanjaksi, mutta noi poijaat onnistu vakuuttelemaan, että kyseessä on hyvin visuaalinen opastus, joten saatan selviytyä. Sinnepä siis olis lähdettävä maanantaina. Vähän on jänskä, mutta toivottavasti selviydyn..